Kahden viikon omatoiminen saarihyppely vaatii etukäteissuunnittelua, mutta mikäpä onkaan mukavampaa kuin uppoutua reissun suunnitteluun jo hyvissä ajoin ennen varsinaista matkaa. Sitä paitsi matkasta saa huomattavasti enemmän irti, kun kohteeseen on tutustunut jo ennakkoon. Lämpöisillä Karibian saarilla pärjää hyvin pelkästään käsimatkatavaroilla, mikä helpottaa siirtymistä paikasta toiseen ja keventää hyppelyä!
2017 keväällä olimme Karibian risteilyllä (postaus täällä) ja silloin pääsimme pintapuolisesti tutustumaan muutamaan pieneen saareen. Tuolloin virkeä St Maarten jäi erityisesti mieleen, kun illan hämärtyessä ja paikallisen elämän vasta alkaessa väki rupesi vyörymään rantabulevardille, mutta meidän piti siirtyä laivaan… Niinpä varasinkin meille lennot St Maartenille saman vuoden joulun ajaksi. Kauheita asioita tapahtui kuitenkin syyskuussa 2017, kun hurrikaani Irma tuli, meni ja tuhosi saaren rakennuskannan ja infrastruktuurin lähes kokonaan. Toipuminen luonnon katastrofista on ollut hidasta, eikä jälleenrakentaminen ole loppunut vieläkään. Kun tämän jatkoksi lisätään vielä parivuotinen koronaviruspandemia, jokaisen on helppo kuvitella, miten vaikeaa elämä on ollut saarella, missä 80% asukkaista elää turismista. Onneksi kaikesta näistä on nyt selvitty edes jollakin lailla ja niinpä meidänkin matkamme mahdollistui vuoden vaihteessa 2022-23.
Tämä kauan odotettu saarihyppelymme käsitti kolme eri saarta: St Maarten, St Barts ja Anguilla. Vaikka etäisyys saarten välillä on vain parinkymmenen kilometrin luokkaa, silti nämä saaret ovat keskenään täysin erilaisia. Ainoat yhdistävät tekijät saarille ovat upeat rannat ja +28 aurinkoinen ilmasto. Tästä osiosta pääset lukemaan reissumme kohokohtia St Maartenin saarelta.
Saint-Martin & Sint Maarten – Ranska ja Hollanti samalla saarella
St. Maartenille on kätevintä lentää joko KLM:llä Amsterdamin tai Air Francella Pariisin kautta. Molemmat ovat 8-9 tunnin suoria lentoja ja molempiin lähtökenttiin on hyvät yhteydet Suomesta. Joulusesonkina edullisimmat edestakaiset liput Helsingistä maksoivat noin 1350€ henkilöltä. Sesongin ulkopuolella samat lennot saa alle tonnilla.
Verrattuna viiden vuoden takaiseen hintatasoon elämä St. Maartenilla on kallistunut hurjasti. Hotellit ovat kalliita tai extrakalliita. Hotelliyöstä joutuu halvimmillaankin pulittamaan yli 200€, mutta Airbnb on onneksi rantautunut tännekin. Airbnb-majoitus on edullisempaa = kohtuullisempaa ja asuntojen taso on hyvä. Lähes kaikki hotellit ja asunnot yleensä on jouduttu kunnostamaan tai uudelleen rakentamaan hurrikaanin jäljiltä, joten pinnat ovat siistejä ja vessat toimivat! Ruoka on erityisen kallista! Kaikki elintarvikkeet, vesi mukaan lukien joudutaan tuomaan saarelle. Ainoastaan rommi on edelleen edullista ja polttoaine maksoi noin 1,30€ litralta. Autovuokraus on (lähes) välttämätöntä, sillä jalkakäytäviä ei ole. Tiet ovat kapeita ja mäkisiä; niillä ajetaan maksimissaan viittäkymppiä! Kymmenen kilometrin taksimatkasta saat pulittaa jopa 30€, kun hauskalla paikallisbussilla, jossa ilmastointi toimii vain avoimen ikkunan kautta, matka taittuu parilla eurolla.
Majoituimme tällä saarella kahdessa eri osoitteessa. Alkuloma meni saaren Hollannin puoleisella osalla viehättävässä huvilassa Pelican Bayn läheisyydessä palveluiden ulottuvilla. Auton vuokraus onnistui myös huokeammilla hinnoilla asunnon vuokrauksen yhteydessä ja erityisen ystävällinen housekeeper piti meistä hyvää huolta koko oleskelumme ajan!
Loppuloman vietimme ihastuttavassa huoneistossa nimeltään Anse des Sables, Marigotin keskustasta vain puolen kilometrin päässä. Tästä oli näppärä lähteä tutustumaan erityisesti Ranskan puoleiselle osalle. Täällä ollessamme emme edes vuokranneet autoa, vaan liikuimme pääsääntöisesti jalkaisin ja bussilla.
Saint-Martin ja Sint Maarten – historiasta nykypäivään
Kristoffer Kolumbus purjehti saaren ohi 11. marraskuuta 1493, Pyhän Martin päivänä ja nimesi sen suojeluspyhimyksen mukaan. Noin 200 vuotta myöhemmin saari jaettiin ranskalaisten ja hollantilaisten kesken ilman konflikteja tai kovia tunteita molempien kansakuntien eduksi. 1500-luvulla St. Martinia kutsuttiin nimellä Soualiga, suolan maa.
1600-luvulla Hollanti päätti lähettää uudisasukkaita St. Martiniin hyödyntämään saaren luonnollisia suolavarantoja. 93 km2 kokoinen saari jaettiin kahtia 23. maaliskuuta 1648 Ranskan ja Hollannin kesken. Ranskalaiset miehittivät pohjoisosan, hollantilaiset eteläosan. Legenda kertoo, että jakolinjan määritti kaksi kävelijää, ranskalainen ja hollantilainen. Seisoen kantapäät vastatusten he alkoivat kävellä saarta rannikon myötäisesti vastakkaisiin suuntiin. Miksi hollantilainen puoli on hivenen pienempi, johtuu siitä, että ranskan kaveri juotti hollannin kaverin humalaan ennen rajanmerkkauspatikointia…
On ällistyttävää, miten tarkkaan raja jakaa nämä kansakunnat kulttuureineen ja tapoineen omiksi kansoiksi. Vaikka ohittaessaan valtakunnan rajan huomaat siirtyväsi maasta toiseen vain lippujen kuvioinnin myötä, silti elämä on erilaista saaren molemmin puolin. Hollannin puolella englantia puhutaan kaikkialla, mutta ranskan puolella kuulet vain ranskaa. Jälleenrakentamisessa Hollanti on ollut edellä ja panostanut huomattavasti isompia summia infrastuktuurin luomiseen hurrikaanin jäljiltä. Ruoka oli miltein mitäänsanomatonta Hollannin puolella, mutta Rankan puolella… Ahh!!! Tarjontaa oli laidasta laitaan, mutta aina se oli vähintäänkin hyvää ellei loisteliasta.
Philipsburg – Sint Maartenin pääkaupunki
Sint Maartenin pääkaupunki on vilkas Philipsburg, joka sijaitsee Great Bayn ja Great Salt Pondin välisellä hiekkakaistaleella. Kaupungin väkiluku on 7 000, ja se on vuosittain yli miljoonan risteilymatkustajan satama. Philipsburg on yksi Karibian vilkkaimpia shoppailukaupunkeja ja siksipä päivisin Front Street -kadulla kuhisee rahakkaita risteilyturisteja. Philipsburg on eläväinen, nuorekas ja rempseä kaupunki.
Maho Beach
Saaren kuuluisin nähtävyys on Maho Beach. Sinne ei kuitenkaan tulla juurikaan rannan takia, vaan katsomaan lentokoneita, jotka laskeutuvat hiuksia hipoen Prinsessa Julianan kansainväliselle lentokentälle. Parhaiten tätä sirkusta pääsee seuraamaan rannan ravintoloista, jotka osaavat myös kertoa suurimpien koneiden saapumisajat. Kieltämättä se on kyllä ihan hauskaa ajanvietettä.
Pic Paradis
Pic Paradis on 424 metrin korkeudella Saint Martinin korkein kohta. Se tarjoaa upeat panoraamanäkymät koko saarelle ja viereisille luodoille. Huipulle voi nousta patikoiden jyrkkää rinnettä pitkin Loterie Farmilta. Kiipeämisen voi aloittaa myös autolla, kunnes tien kunto pakottaa pysäköimään auton ja huipun saavuttaakseen on käveltävä loppumatka. Uskomaton maisema ja näkyvyys koko saaren ympäri palkitsevat hengästyttävän kiipeämisen.
Loterie Farm
Loterie Farm sijaitsee kauniissa trooppisessa metsässä Pic Paradisin juurella. Se on rakennettu vuonna 1773, ja se on entinen sokeriviljelmä, joka suljettiin vuonna 1855. Nykyään se on todellinen luonnon monimuotoisuuden ja virkistävän vehreyden helmi, ja siellä asuu useita suojeltuja kasvi- ja eläinlajeja. Suositut vaijeriliut löytyvät täältä aktiivilomailua kaipaaville. Loterie Farm on yksi St. Maartenin suosituimmista ajanviettopaikoista ja sieltä voi vuokrata upean uima-allasalueen omalle porukalle vaikka koko päiväksi.
Fort Louis
Fort Louis linnoitus rakennettiin vuonna 1789 kukkulalle, jolta on näkymät Marigot Baylle. Se rakennettiin puolustamaan sataman varastoja, joissa säilytettiin kalliita vientituotteita, pääasiassa kahvia, sokeriruokoa, rommia ja suolaa. Rakentamisen jälkeen linnoitus on hylätty ja raunioitunut kahdesti. Nyt se on kunnostettu kolmannen kerran. Huikeat näkymät alas Marigotiin ja Anguillaan palkitsevat pikkupatikoinnin (+91 porrasta) ylös.
Lolo-ravintoloista löydät saaren maukkaimmat herkut
Lolojen” tarina juontaa juurensa 1600-luvulle. Kaikki alkoi varastoista, joissa säilytettiin sekä Orjat että tavarat ennen käyttöä tai myyntiä. Ajan myötä orjien asuintilat muuttuivat kokonaisiksi alueiksi ja vähitellen muodostivat pieniä kyliä. Varastot säilyivät ja niistä tuli paikallisia ruokakauppoja. Jälleenmyyjät käyttivät niistä nimeä ”lot”. Sitä kautta näiden kauppojen nimi muuttui luonnollisesti ”loloksi”.
Ensimmäiset lolot olivat suosittuja, yömyöhään auki olevia baarialueita. Omistajat jakoivat paikallisia juoruja juoman ääressä ja pitivät piikin auki kanta-asiakkailleen. Sosiaalisesti loloilla oli tärkeä rooli työajan ulkopuolella. Näistä naapuruston ainoista huvittelupaikoista tuli tärkeitä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tekijöitä. Baaripuoli kehittyi vähitellen ja muutti eilisen lolot nykypäivän pieniksi perinteisiksi ravintoloksi, jotka houkuttelevat edelleen paikallisia sekä paljon turisteja.
Nykyään Saint Martinilla ja monilla muilla Länsi-Intian saarilla lolo on pieni perinteinen ravintola, jonka keskipisteenä on grilli. Keittiö on täysin avoin ja pöydät on sijoitettu keittoalueen ympärille ja laajalle terassille, joka yleensä valuu kadulle tai rannalle. Nämä kulinaariset temppelit huokuvat aitoutta ja tarjoilevat paikallisen keittiön makuja; kanacurrya, tuoretta kalaa päivän saaliista, mausteisia katkarapuja…
Ennen kaikkea lolo on kohtaamispaikka, jossa hyvä mieli ja vaatimattomat hinnat ovat pelin nimi. Saint Martinin lolot ovat säilyttäneet perinteensä ja täyttävät edelleen yhteiskunnallisen tarkoituksen. Ne ovat paras paikka kokea sosiaalisuutta, yhteisöhenkeä ja vieraanvaraisuutta, josta Saint Martin on kuuluisa.
Lolot sijaitsevat pääasiassa kahdessa osassa saarta. Marigotissa, kreolien pääkaupungissa ja Grand Casen kalastajakylässä. Marigotin lolot ovat aivan veden äärellä, lauttaterminaalin vieressä. Grand Case lolot sijaitsevat pääkadulla kaupungin sydämessä, myös merenrantaa pitkin. Ne ovat kaikki yhdessä, vierekkäin. Pöytävarauksia ei oteta. Nopeat syövät hitaat!
On hauska huomata, miten Lolo-kulttuuri on edelleen elossa ja valmiina yllättämään!
