You are currently viewing Baroloa ja valkoista kultaa Piemontessa

Baroloa ja valkoista kultaa Piemontessa

  • Artikkelin kategoria:Ulkomaat

Piemonten maakunta Pohjois-Italiassa tunnetaan ennen kaikkea Barolon ja Barbarescon upeista viinialueista sekä arvostetuista tryffeleistään. Pääsin tutustumaan näiden herkkujen saloihin taannoisella ”opintomatkallani” yhdessä kollegani Sirpan kanssa. Matkan aikana tutustuimme myös Brassa sijaitsevaan Slow Food -liikkeen keskukseen ja vierailimme Torinossa järjestettävillä Salone del Gusto -messuilla. Matka oli siis täyttä kulinarismia alusta loppuun!

Päivä 1

Helpoin tapa saavuttaa Piemonte oli lentää Milanoon ja jatkaa sieltä Frecciarossa-luotijunalla Torinoon. Myöhäisen lennon vuoksi yövyimme ensimmäisen yön Milanossa, uskomattoman upeassa Echo-hotellissa.

Päivä 2

Luotijunalla matkustaminen on jo itsessään miellyttävä kokemus. Vauhdin huomaa oikeastaan vasta siitä, että rataa myötäilevällä moottoritiellä autot näyttävät matelevan kummallisen hitaasti.

Torinossa vaihdoimme junaa ja etenimme asteittain hitaampaan kyytiin: ensin Cavallermaggioreen ja sieltä paikallisjunalla kohti Albaa. Tämä juna tuntui pysähtyvän lähes jokaisella mahdollisella asemalla – mutta juuri tällaisissa matkoissa Italian maisemat ehtii nähdä kaikessa rauhassa.

Otimme taksin Alban keskustasta parinkymmenen kilometrin päähän maaseudulle Pollenzoon. Alueelta lähtöisin oleva Carlo Petrini loi tänne Slow Food -konseptin, ja vuonna 2004 hän perusti paikalle University of Gastronomic Sciences -yliopiston.

Yliopisto toimii upeassa historiallisessa Pollenzo-kokonaisuudessa, jonka juuret ulottuvat aina roomalaisaikaan saakka. Nykyinen kylä rakennuksineen on ennen kaikkea 1800-luvun Savoy-suvun kädenjälkeä. Alueen keskipisteenä kohoaa vaikuttava uusklassinen kirkko, ja vanhat punatiiliset rakennukset, holvikäytävät ja sisäpihat muodostavat kokonaisuuden, jossa historia ja moderni gastronomia kohtaavat aivan erityisellä tavalla.

Yliopiston yhteydessä toimii tutkimuskeskus, ravintola, kylpylä, valtava viinipankki – ja meidän hotellimme. Olimme aivan mykistyneitä saavuttuamme perille! Tässäkö todella olisi seuraavien päivien majapaikkamme?

Päivä 3:

Jos miljöö mykistikin, sama huokailu jatkui aamupalalla.. Se oli hieno miksaus Piemonten juustoja, salamia, hilloja – luomua ja home made -tuotteita. 

Otimme junan Brasta Torinoon ja pienen metromatkan jälkeen Lingottossa löysimme tiemme Terra Madre Salone del Gusto -messuille. Messuilla käy vuosittain yli 220 000 vierailijaa, joten messualue oli valtava – ja nähtävää, tuoksuteltavaa ja ennen kaikkea maisteltavaa riitti joka suuntaan.

Meitä kiinnostivat erityisesti pastanteko-opastus sekä paikalliset juustot ja viinit. Yksi päivä oli ehdottomasti liian vähän, sillä messuilla olisi viihtynyt helposti useammankin päivän. Tarjolla oli niin paljon erilaisia tuotteita, tuottajia ja kiinnostavia kohtaamisia, että välillä tuntui vaikealta päättää, mihin seuraavaksi suuntaisi.

llalla palasimme takaisin Brahan ja jäimme sinne illalliselle idylliseen Battaglino-ravintolaan. Söimme neljän ruokalajin illallisen, joka maksoi vain 30 euroa. Pöytään kannettiin salamileipäsiä, kanasalaattia, gnoccheja ja vasikanlihaa tummassa kastikkeessa. Jälkiruoaksi nautimme talon pikkuleipiä.

Maittava kokonaisuus, ystävällinen palvelu ja erittäin viehättävästi sisustettu ravintola – juuri sellainen paikka, jonka toivoisi löytävänsä Italian-matkalla.

Alba

Päivä 4:

Sateen tihruinen aamu ei latistanut tunnelmaa, sillä päivän ohjelmassa oli jotain, mitä olimme erityisesti odottaneet: tutustuminen Barolon ja Barbarescon kuuluisiin viinialueisiin.

Alban ympäristössä Nebbiolo-rypäleestä syntyy kaksi Italian tunnetuinta viiniä. Alban koillispuolella sijaitsee Barbarescon viinialue ja lounaan suunnalla alkaa Barolon alue. Vaikka molempien viinien päärypäle on sama ja alueet sijaitsevat maantieteellisesti varsin lähellä toisiaan, viineissä on selvästi erilaisia vivahteita. Yksi merkittävä selitys löytyy maaperästä – ja juuri siksi Piemonten viinimaailmaan tutustuminen onkin niin kiehtovaa.

Vierailimme tietenkin viinitiloilla, tutustuimme viinin valmistukseen ja alueen pitkään viinihistoriaan. Ja luonnollisesti myös täällä ohjelmaan kuuluivat asianmukaiset viinitastingit. Sade ei oikeastaan haitannut lainkaan. Sumuiset viinikukkulat, viiniköynnösten peittämät rinteet ja pienet kylät näyttivät sateen keskellä ehkä jopa tavallista tunnelmallisemmilta. Olimme keskellä sitä Piemonteä, josta olimme haaveilleet.

Nebbiolo tarkoittaa suomeksi “sumua”.

Ensimmäinen kohteemme oli Ceretton viinitila Barolon alueella. Tilalla on pitkät perinteet viinintuotannossa aina 1930-luvulta lähtien. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana Ceretto on panostanut vahvasti ympäristön kannalta kestävämpiin viljelymenetelmiin, ja tila sai luomusertifikaatin vuonna 2015.

Ceretton tilan sijainti on aivan huikea. Tasting-alueelta avautuu upea panoraamanäkymä alas viinitarhojen ja laaksojen yli. Tässä maisemassa viininmaistelu tuntui erityisen hyvältä – vaikka sää olikin tällä kertaa sateinen ja hieman harmaa.

Varsinaisen viinitilavierailun lisäksi meille oli järjestetty La Enoteca -myymälässä maisteluhetki, jossa pääsimme tutustumaan paikallisiin tuotteisiin ja tietysti myös viineihin. Tarjolla oli monenlaisia Piemonten herkkuja, mutta yksi nousi heti suosikiksemme: tryffelivoi. Siihen ihastuimme niin paljon, että purkit päätyivät tietenkin myös tuliaisiksi.

Varsinaisen viinitilavierailun lisäksi meille oli järjestetty La Enoteca -myymälässä maisteluhetki, jossa pääsimme tutustumaan paikallisiin tuotteisiin ja tietysti myös viineihin. Tarjolla oli monenlaisia Piemonten herkkuja, mutta yksi nousi heti suosikiksemme: tryffelivoi. Siihen ihastuimme niin paljon, että purkit päätyivät tietenkin myös tuliaisiksi.

Barbaresco – viiniä joka puolella

Barbarescon kierroksemme alkoi San Donaton kirkolta, joka toimii nykyisin viinimyymälänä. Kirkko rakennettiin Barbarescon asukkaiden toimesta 1800-luvun puolivälissä kiitokseksi Jumalalle kylää ympäröivillä kukkuloilla tuotetusta erinomaisesta viinistä.

Barbarescon kylässä viini tuntuu olevan läsnä kaikkialla. Ei ole liioiteltua sanoa, että täällä lähes jokainen on tavalla tai toisella tekemisissä viinin kanssa. Viiniköynnökset ympäröivät kylää joka suunnasta, ja viini on vahvasti mukana niin historiassa, elinkeinoissa kuin paikallisessa elämässäkin.

Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että olimme todella Piemonten viinien ytimessä – ja päivän viinitastingit olivat vasta alkamassa.

Barbarescon viinialuetta

Ensimmäinen vierailukohteemme, Cascina Luisin -viinitila, on ollut saman perheen omistuksessa jo vuodesta 1913. Tila sijaitsee Rabajàn alueella, joka on yksi Langhen tunnetuimmista viinialueista. Viinitarhoja tilalla on noin kahdeksan hehtaaria ja vuosittainen tuotanto on noin 30 000 pulloa.

Täällä maistelimme kahta erityyppistä viiniä ja pääsimme myös tutustumaan viinitilan kellariin. Pienen perhetilan tunnelmassa viinintuotanto tuntui jälleen aivan erilaiselta kuin suurilla viinitiloilla – täällä historia ja perinteet ovat vahvasti läsnä.

Päivän huipennus – tryffelinmetsästys

Retkipäivämme ehdoton huipennus oli kuitenkin tryffelinmetsästys. Oppaanamme toimi 80-vuotias entinen poliisi, joka oli ollut tryffelimetsällä jo kymmenvuotiaasta saakka. Hän kertoi, että tryffelinmetsästys on vähän kuin hillanpoiminta Suomessa: parhaat apajat pidetään visusti omana tietona. Hyviä tryffelipaikkoja ei naapureille paljasteta!

Oppaallamme oli apunaan kuusivuotias lagotto romagnolo -rotuinen tryffelikoira Evi. Evi kulki metsässä nenä maassa, pysähtyi välillä määrätietoisesti ja merkkasi löytämänsä tryffelin paikan. Sen jälkeen opas kaivoi tryffelin varovasti esiin meidän ihasteltavaksemme.

Metsästä löytyi sekä valkoisia että mustia tryffeleitä, ja opimme myös tunnistamaan niiden eroja. Saimme kattavan tietoiskun tryffelinmetsästyksestä, eri tryffelilajikkeista, valkoisen – ja kaikkein arvokkaimman – tryffelin sesongista sekä siitä, miten tryffeli ja viini kannattaa parhaiten yhdistää.

Aluksi 90 euron hinta retkestä tuntui melko suolaiselta, mutta päivän päätteeksi olimme yhtä mieltä: kokemus oli jokaisen euron arvoinen. Tryffelinmetsästys metsässä, uskollinen Evi-koira ja vuosikymmenten kokemuksen omaava opas olivat sellainen yhdistelmä, jota ei ihan joka matkalla pääse kokemaan.

Ja sitten alkoi paluumatkan seikkailu…

Retken päätteeksi bussikuski heitti meidät rautatieasemalle. Juna oli kuitenkin myöhässä, joten missasimme jo ensimmäisen jatkoyhteyden Torinosta Milanoon. Seuraavan yhteyden onnistuimme puolestaan missaamaan ihan itse – istuimme nimittäin punaviinilasillisella juttelemassa paikallisten kanssa.

Onneksi illan viimeinen ”hätävaravuoro” pelasti meidät, ja saavuimme Milanoon myöhään yöllä. Väsyneinä lähdimme etsimään hotelliamme kaatosateessa. Etsintä kesti hyvän tovin, vaikka Hilton Milan osoittautui lopulta olevan ihan nurkan takana…

Kun viimein pääsimme hotellihuoneeseen, Hiltonin ylellinen sänky tuntui suorastaan taivaalliselta. Se pelasti illan – ja ehkä vähän meidätkin!

Päivä 5

Pitkäksi venähtäneen illan ja turhan lyhyiden yöunien jälkeen toikkaroimme aamulla jälleen etsimään lentokenttäbussia. Sekin oli muuten ihan nurkilla…

Malpensa-bussilla kentälle, viimeiset shoppailut ja pakolliset cappuccinot ennen lentoa. Lento oli aikataulussa ja niinpä tämä kulinaristinen opintomatka sai onnellisen päätöksen.

Baroloa, Barbarescoa, tryffeleitä, Slow Foodia, upeita maisemia ja aivan mahtavia makuelämyksiä – sekä sopivasti italialaista säätämistä matkan varrella. Täydellinen Piemonte-seikkailu!

Vastaa