Piemonten maakunta Italiassa tunnetaan ennenkaikkea Barolon ja Barbarescon hienoista viinialueista ja tryffelisienistä. Pääsin tutustumaan näiden herkkujen saloihin taannoisella “opintomatkallani” kollegani Sirpan kanssa. Matkan aikana tutustuimme myös Bra’n Slow food-keskukseen sekä vierailimme Torinon Salone de Gusto-messuilla. Matka oli siis täyttä kulinarismia alusta loppuun!

Päivät 1:

Helpoin tapa saavuttaa Piemonte oli lentää Milanoon ja ottaa sieltä Frecciarossa-luotijuna Torinoon. Myöhäisen lennon johdosta yövyimme ensimmäisen yön Milanossa uskomattoman upeassa Echo-hotellissa. 

Päivä 2:

Luotijunalla matkustaminen on jo (miellyttävä) kokemus sinänsä ja vauhdin tajuaa vain siinä, että rataa myötäilevällä moottoritiellä autot tuntuvat matelevan kummallisen hitaasti.Torinosta vaihdoimme junaa asteittain hitaampaan ensin Cavallermaggioreen ja sieltä pienimmälläkin pysäkillä pysähtyvään paikallisjunaan Albaan.

Otimme taksin Alban keskustasta parinkymmenen kilometrin päähän maaseudulle Pollenzoon. Alueelta lähtöisin oleva Carlo Petrini loi tänne slow-food -konseptin ja vuonna 2004 hän perusti paikalle The University of Gastronomic Sciences -yliopiston. Yliopiston yhteydessä on tutkimuskeskus, ravintola, kylpylä, valtava viinipankki – ja meidän hotelli. Olimme aivan mykistyneitä saavuttuamme perille! 

Päivä 3:

Jos miljöö mykistikin, sama huokailu jatkui aamupalalla.. Se oli hieno miksaus Piemonten juustoja, salamia, hilloja – luomua ja home made -tuotteita. 

Otimme junan Bra’sta Torinoon ja pienen metromatkan jälkeen Lingottoon löysimme tien Terra Madre Salone del Gusto -messuille. Messuilla käy vuosittain yli 220 000 vierailijaa ja messualue oli valtava. 

Meitä kiinnostivat eniten pastan teko-oppitunti sekä paikalliset juustot ja viinit. Messuilla yksi päivä oli aivan liian vähän, niin paljon oli katseltavaa ja maisteltavaa.

Illalla palasimme takaisin Bra’han ja jäimme illalliselle idylliseen Battaglino ravintolaan. Söimme neljän ruokalajin illallisen (30€); salamileipäsiä, kanasalaattia, Gnoccheja annosteltuna, vasikanlihaa tummalla kastikkeella sekä jälkiruokana talon pikkuleipiä. Maittava kokonaisuus, ystävällinen palvelu ja erittäin viehättävästi sisustettu ravintola.

Päivä 4:

Sateesta tihruisen päivän ohjelmassa oli ensimmäisenä viinikierros barolon ja Barbarescon viinilaaksoihin. Albastakoillisen suuntaan Nebbiolosta tehdään Barbarescoa ja Albasta lounaaseen alkaa Barolo-viinin alue. Vaikka rypäle on sama ja alueet sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan, on viineissä aistittavissa iso ero juuri maaperän takia. Vierailimme tietysti viinitiloilla, tutustuimme viinin valmistukseen ja historiaan. Luonnollisesti täälläkin ohjelmaan kuului asianmukaiset viinitastingit.

Nebbiolo tarkoittaa suomeksi “sumua”.

Ensimmäinen kohteemme oli Ceretton viinitila Barolon alueella. Tilalla on pitkät perinteet viinintuotannosta jo 1930-luvulta lähtien. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana he ovat lähteneet omaksumaan ympäristön kannalta kestävämpiä viljelymenetelmiä ja saivat luomusertifikaatin vuonna 2015.

Ceretton tilalla on upea panoraama tasting-alue ja kaunis näkyvä alla olevaan laaksoon.

Varsinaisten viinitilavierailujen lisäksi meille oli järjestetty maisteluhetki paikallisiin tuotteisiin ja viineihin  La Enoteca-myymälään. Ihastuimme tryffelivoihin, mitä myös tuliaisiksi ostimme.  

Barbarescon kierros alkoi San Donaton kirkosta, mikä nykyisin toimii viinimyymälänä. Kirkon rakensivat Barbarescon asukkaat 1800 -luvun puolivälissä kiittääkseen Jumalaa kylää ympäröivillä kukkuloilla tuotetusta erinomaisesta viinistä. Barbarescon kylässä jokainen on tavalla tai toisella tekemisissä viinin kanssa. 

Ensimmäinen vierailukohteemme Cascina Luisin -viinitila on ollut saman perheen omistuksessa jo vuodesta 1913. Tila sijaitsee Rabajà aerassa, joka on yksi Langhen alueen keskuksista. Viinitarhoja on 8 hehtaarin alueella ja tuotanto on noin 30 000 pulloa vuodessa. Täällä maistelimme kahta erityyppistä viiniä ja teimme kierroksen kellarissa. 

Retkipäivämme huipensi tryffelin metsästys. Oppaanamme oli 80-vuotias entinen poliisi, joka oli 10 vuotiaasta saakka ollut mukana tryffelimetsällä. Tryffelimetsästys on samaa kuin hillanpoiminta Suomessa, niitä hyviä apajia ei kerrota kenellekään. 

Koirana oppaallamme oli 6-vuotias Lacotto Romagnolo -rotuinen tryffelikoira Evi. Evi etsi ja löysi nenällään tryffelit  ja merkkasi paikan, jonka jälkeen opas kaivoi ne maasta meidän ihasteltaviksi. 

Metsästä löytyi sekä valkoista että mustaa tryffeliä, jotka opimme tunnistamaan. Saimme myös kattavan tietoiskun tryffelin metsästyksestä, tryffelilajikkeista, milloin on valkoisen (kalleimman) tryffelin aika ja mikä on paras tapa yhdistää tryffeli ja viini. 

Aluksi 90€ retkestä tuntui aika hintavalta, mutta päivän anti oli loppujen lopuksi joka ikisen euron arvoinen.

Retken päätteeksi bussikuski heitti meidät rautatieasemalle. Juna oli myöhässä, joten missasimme jo jatkoyhteydenkin Torinosta Milanoon. Seuraavan yhteyden menetimme, kun istuimme punaviinilasillisella juttelemassa paikallisten kanssa. Illan viimeinen “hätävaravuoro” pelasti meidät ja saavuimme Milanoon myöhään yöllä. Väsyneinä etsimme seuraavan tunnin ajan tajuttomassa kaatosateessa hotelliamme, mikä olikin ihan nurkilla… Hilton Milanin ylellinen sänky pelasti meidän illan!

Päivä 5:

Pitkään venähtäneen illan ja lyhyiden yöunien jälkeen toikkaroimme jälleen etsimään lentokenttäbussia. Sekin oli ihan nurkilla… Malpensa-bussilla (10€) kentälle, viimeiset shoppailut ja cappuccinot. Lento aikataulussa – kotimatkalle!