Matkani Portugalin pastellisävyiseen pääkaupunkiin oli kaksivaiheinen; ensin neljän päivän lomanaloittajaislomanen työporukan kanssa ja vaelluksen (voit lukea siitä täältä) jälkeen pitkä viikonloppu pariskuntina patikointiystäväni kanssa.
Kesäkuu on kauneinta aikaa Lissabonissa. Ilmakaan ei ole yleensä vielä tukahduttavan kuuma ja kaupunkia värittävät uskomattoman violettina kukkivat jakarandapuut.
Kesäkuuta rakastavat myös paikalliset; puolen kuun hujakoilla San Antónion päivänä kadut täyttyvät värikkäiden viirien ja koristeiden alla juhlivista ihmisistä. Kyseessä on lissabonilaisille tärkeä juhla – Santos Populares, suojelupyhimysjuhla. Silloin grillatun sardiinin tuoksu täyttää ilman ja halpaa punaviiniä litkitään aamuun asti. Juhlia voi vaikka koko viikon! Juhlafiilistä voi aistia jo paria viikkoa ennen varsinaista juhlapäivää.
Verrattuna Euroopan isoihin pääkaupunkeihin Lissabon tuntuu pieneltä ja kylämäiseltä. Ehkäpä kaupungin viehätys piileekin juuri siinä. Kaupunki koki kovia vuonna 1755, kun maanjäristys ja sitä seuranneet hyökyaalto ja tulipalot tuhosivat kaupungin. Jälleenrakennus tehtiin ruutukaavan mukaan ja väljemmäksi, jotta vastaavilta tuhoilta vältyttäisiin.
Iät ajat Lissabonin elämää on hallinnut meren läheisyys; jo 1400-luvulta lähtien löytöretkeilijät lähtivät tuntemattomille merille juuri Lissabonista. oinTuolloin Portugali eli vaurasta aikaa, sillä löytöretkeilijät toivat mukanaan rikkauksia ja siirtomaita perustettiin ympäri maapalloa. Tänä päivänä näistä historian vaiheista kertovat monet muistomerkit ja nähtävyydet. Vasco da Gama on useimmille meistä tuttu historian tunneiltakin. Hänen mukaansa on Lissabonissa nimetty muun muassa silta ja ostoskeskus.
Belem henkii löytöretkien historiaa
Löytöretkien ajat kokee parhaiten Belemin kaupunginosassa. Siellä on Portugalin merellisestä menneisyydestä kertovia historiallisia maamerkkejä, joihin kuuluvat 1500-luvulla rakennettu Belémin torni ja purjeen muotoinen Löytöretkien monumentti Padrão dos Descobrimentos. Sisätiloissa on esillä Portugalin historiaa ja ylhäällä huikeat näkymät joelle.
Belemissä sijaitseva 1500-luvulla rakennettu Hieronymuksen luostari kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Sinne on haudattu Vasco da Gama ja monia muita Portugalin suurmiehiä.
Belemistä löytyvät myös nykytaiteen museo, kulttuurikeskus, arkkitehtuuriin, taiteeseen ja teknologiaan keskittynyt MAAT-museo, merimuseo, kasvitieteellinen puutarha sekä kauniita puistoja ja paljon turisteja!
Neilikkavallankumous 1974 päätti Portugalissa pitkään vallalla olleen diktatuurin ja samalla lukuisat Portugalin siirtomaat vapautuivat. Tämä toi Lissaboniin paljon uusia asukkaita paremman elämän toivossa entisistä Portugalin siirtomaista. Aikojen saatossa kaikki eivät tulleet vapaaehtoisesti, sillä löytöretkiltä lähti mukaan myös orjia. He ovat jättäneet jälkensä Lissabonin historiaan ja kulttuuriin. Jopa peri-lissabonilaisessa fado-musiikissa kuuluu afrikkalaiset vaikutteet – se syntyikin alueella, missä asui orjuudesta vapautuneita afrikkalaisia.
Mystinen Alfama ihastuttaa kauneudellaan
Autenttisinta Lissabonia löytää pikkukujien ja isojen mäkien Alfaman kaupunginosasta. Kun kävelet Alfamassa, kannattaa unohtaa kartta-sovellukset ja maleksia (ja eksyä) vain eteenpäin. Kiirehtiä ei kannata, sillä portaat ja käsittämättömät korkeuserot saavat hien pintaan etanavauhdillakin… Huomion kiinnittää myös sokkeloiset kujat ja koristellut rakennukset viehättävine parvekkeineen. Mäen päälle kiipeämisen palkitsee aina huikea näköala. Mäkiä riittää muuallakin Lissabonissa, sillä kaupunki on rakennettu seitsemälle kukkulalle.
Kaakeliin kätkettyä taidetta
Lissabonin erikoisuus on uskomattoman kauniisti kuvioidut ja väritetyt kaakelit, joilla valtaosa rakennuksista on päällystetty. Kaakelit kulkivat Portugaliin Arabien mukana 1500-luvulla. Aikanaan uskottiin kaakelien pitävän pahat henget pois taloista. Tämän ja kauneuden lisäksi niillä on myös käytännöllinen merkitys; ne blokkaavat auringon valoa pois kesäisin ja talvella ne suojaavat rakennuksia kosteudelta.
Lissabonissa voi vierailla myös kaakelimuseossa.
Liikkuminen Lissabonissa on helppoa ja halpaa
Koska Lissabon on suhteellisen pieni kaupunki, melkeinpä minne tahansa voi mennä kävellen. Julkisilla matkustaminen on helppoa ja halpaa, eikä taksikaan ole kallista. Jos meinaa käyttää julkisia, kannattaa ostaa Viva Viagem -kortti, johon voi ladata rahaa, ja joka käy sekä metrossa, bussissa että ratikassa ja jopa Tejo-joen ylittävässä lautassa. Lissabonin ”tunnus” on tietenkin keltainen ratikka ja erityisesti turistiratikka numero 28, mikä kulkee kivan maisemareitin ja puikkelehtii kapeilla kujilla, joille ei autoilla ole asiaa.
Cascais – Portugalin Riviera
Lähijunilla ja Viva Viagem-kortilla liikkuu nopeasti esimerkiksi Atlantin rannikolle Cascaisin viehättävään merenrantakaupunkiin. Matka kestää noin 40 minuuttia ja lähes jokaisella pysäkillä näkyy toinen toistaan upeampia rantoja. Cascaisissa on erityisen hyvä ravintolatarjonta ja rantaraitti tuo mieleen Nizzan. Cascaisin rannoilla on ruuhkaa, mutta välillä on hauska seurata vain ihmisvilinää.
Satumainen Sintra
Toinen ihastuttava kohde Lissabonin ulkopuolella on terveellisestä mikroilmastostaan sekä satumaisista palatseistaan tunnettu Sintra. Kaupunki on pieni ja liikkuminen paikasta toiseen onnistuu jalkaisin. Linnat ja palatsit tosin sijaitsevat korkealla kukkuloiden päällä, joten sinne kannattaa ottaa kuljetus… Sintran historiallinen kulttuurimaisema onkin ollut Unescon maailmanperintökohde jo vuodesta 1995 lähtien.
Manner-Euroopan läntisin kolkka – Cabo da Roca
Ennen kuin tiedemiehille selvisi, että maapallo onkin pyöreä, maan uskottiin loppuvan tänne – Cabo da Rocalle. Ajatus on taltioitu muistomerkkiin kansallisrunoilijan sanoin: ”Täällä missä maa päättyy ja meri alkaa”. Paikka onkin varsin vaikuttava, kun Atlantin pauhaavat aallot iskeytyvät äkkijyrkkää kalliota vasten. Vastarannalla ollaan jo Amerikassa, monen tuhannen kilometrin päässä.
Vinho verdeä ja meren antimia
Portugalilainen keittiö tunnetaan erityisesti kalaruoista, viineistä ja juustoista. Maassa syödään myös paljon keittoja ja makeita leivonnaisia. Meren läheisyydestä johtuen lissabonilaiseen ruokapöytään kuuluvat merenelävät. Turskaa ja sardiinia näkee joka muodossa ja hiilloksella grillatun sardiinin tuoksun tunnistaa jo kaukaa.
Portugalilaiset syövät paljon keittoja, ja jo lapsille opetetaan, että ”jos et muuta syö, syö ainakin keitto”! Aterioiden välissä voi syödä pieniä suolaisia makupaloja ”petiscoja”, jotka muistuttavat espanjalaisten tapaksia. Lissabonista ei voi poistua ilman Pastéis de Natan maistelua.
Viinin viljely on erittäin vanha elinkeino Portugalissa ja 1970-luvun lopulla avautuneet viinimarkkinat toivat Portugalin upeat viinit muun Euroopan ulottuville. Karusta maaperästä kasvaa loistavia viinejä ja tänä päivänä portugalilaiset viinit ovat trendikkäitä ja suosio näyttää vain kasvavan.
Vinho Verde on nimensä mukaisesti ”vihreää viiniä”, joka on nuori, raikas ja kevyt viini. Douron alueella ihastuttaa jälkiruokaviiniksi sopiva väkevä portviini sekä erityisesti luonteikkaat punaviinit. Madeiran saarelta on kotoisin madeira-viini. Viinit ovat edullisia ja talon viinikin yleensä hyvää.
Elisa opastaa Lissabonissa
Saimme nauttia kolmena päivänä puoleksi suomalaisen Elisan ammattitaitoisesta opastuksista Lissabonissa ja ympäristössä. Elisalla on yli 20 vuoden kokemus matkailualalta. Jos tarvitset opasta ryhmällesi tai ihan privaatisti, pyydä apuun Elisa! Hän suunnittelee opastukset aina asiakkaiden toiveiden pohjalta räätälöiden. Täytyy tunnustaa, että monenlaisia opaspalveluja olen käyttänyt ja kokenut, mutta Elisan ammattitaito ja muuntautumiskyky teki todella ison vaikutuksen! Jos haluat nähdä paikkoja ja kuulla asioista, joista mikään matkaopaskirja tai -nettisivusto ei kerro, ota yhteyttä Elisaan. Elisaan saa yhteyttä Facebookin kautta – hakukenttään teksti: ”Elisa opastaa Portugalissa” – tai minulta.