Jerez de la Frontera

Suloinen Jerez de la Fronteran kaupunki Etelä-Espanjassa tunnetaan erityisesti sherryn, flamenco-kulttuurin ja hevosperinteiden keskuksena. Kaupungissa yhdistyvät rikas historia, vilkas kulttuuri ja kauniit maisemat. Jerezissä voi nauttia perinteisestä andalusialaisesta tunnelmasta, hyvästä ruoasta ja viinistä sekä rikkaasta kulttuuriperinnöstä.

Sherryn lyhyt oppimäärä

Jerez on maailmanlaajuisesti tunnettu sherryn tuotannosta; onhan se Sherryn pääkaupunki. Viininviljelyllä on alueella pitkät perinteet ja siksi kaupungissa vierailevan on ehdottomasti tutustuttava johonkin kaupungin kuuluisaan viinikellariin eli bodegaan. Mikä parasta, nämä bodegat sijaitsevat ihan kaupungin keskustassa.

Sherryn tuotantoalue on suojattu alkuperämerkinnällä, joten siksi ainoastaan sherrykolmion alueella tuotetut viinit voivat käyttää nimeä ”sherry”. Tämä kolmio muodostuu Jerez de la Fronteran, Sanlúcar de Barramedan ja El Puerto de Santa Marían sisään jäävästä alueesta. Alueen nimi DO Jerez-Xérès-Sherry käsittää sherryn espanjan (Jerez) -, ranskan (Xérès) ja englanninkielen (Sherry) sanat.

Sherryn alueella on erityinen ilmasto, jossa yhdistyvät meren läheisyys, kuiva kuumuus ja erityinen maaperä ”Albariza”, joka on vitivalkoista kalkkikiveä. Nämä tekijät luovat ihanteelliset olosuhteet sherryn valmistukseen ja antavat sille sen ainutlaatuiset makuominaisuudet.

Sherryn valmistusprosessi on monivaiheinen. Sherryn valmistuksessa käytetään pääasiassa valkoista Palomino-rypälelajiketta. Rypäleet puristetaan ja mehu käynnistetään perinteisellä käymisellä, kuten muiden viinien valmistuksessa. Käyminen tapahtuu yleensä teräksisissä tai betonisissa säiliöissä, jolloin syntyy niin sanottu perusviini. Sherry saa oman erityispiirteensä väkevöinnistä, kun siihen lisätään väkevää alkoholia käymisprosessin jälkeen. Väkevöinti nostaa alkoholipitoisuuden tyypillisesti noin 15-20 %:iin. Väkevöinti pysäyttää käymisen ja näin voidaan säädellä viinin haluttua makeuden tai kuivuuden tasoa.

Sherryn valmistusprosessiin kuuluu olennaisena osana solera-menetelmä, jossa eri kypsyysasteissa olevia viinejä sekoitetaan keskenään. Näitä tynnyritorneja näkee paljon. Tynnyrit järjestetään päällekkäin (vähintään 3 kerrosta), ja jokaisessa kerroksessa on eri-ikäistä viiniä. Alimmaiset tynnyrit sisältävät vanhimpia viinejä, ja ylimmät nuorempia viinejä. Kun viini on kypsynyt tietyssä tynnyrissä, sitä siirretään alempaan tynnyriin ja uutta viiniä lisätään ylimpään. Tätä toistetaan jatkuvasti, jolloin viini saa tasaisen maun ja sen laatu paranee ajan myötä.

Sherryä on useita eri tyyppejä, jotka vaihtelevat maultaan, väriltään ja valmistusprosessiltaan.

Fino – Vaalea ja kuivahko, usein suolainen ja mantelimainen maku. Se kypsyy flor (hiiva)-kerroksessa, joka suojaa sitä hapelta.

Manzanilla – Finoa muistuttava, mutta valmistetaan Sanlúcar de Barramedan alueella. Se on raikkaampi ja usein hieman ”suolaisempi”

Amontillado – Fino, joka on kypsynyt ilman flor-kerrosta, mikä antaa sille tummemman värin ja pähkinäisen, syvemmän maun.

Oloroso – Tumma, täyteläinen ja runsas, kuivasta makeaan vaihteleva maku, ilman flor-kerrosta, joka antaa sille voimakkaan ja kompleksisen maun.

Pedro Ximénez (PX) – Erittäin makea, valmistettu Pedro Ximénez -rypäleistä, jotka kuivataan auringossa ennen puristamista. Maku on intensiivinen ja rusinainen.

Makeita versioita ovat Cream (makea Oloroso) ja Pale Cream (makea Fino).

Mielenkiintoisen kierroksen kruunaa tietysti maisteluhetki vierailukeskuksessa. Sesonkiaikoina viinitila- ja maistelukierroksia kannattaa varata etukäteen täältä , muuna aikana voi liput ostaa paikan päältä.

Flamencon syntysijoilla raikaa ”palmas”

Flamenco yhdistää intohimoisesti tanssin, musiikin ja laulun. Tanssiin kuuluu rytmikkäitä jalkojen koputuksia, käsien taputuksia (palmas), liikkeitä, huudahduksia (jaleot) ja ilmeikästä kehon kieltä. Flamencossa korostuu tunteiden ilmaisu, ja se voi olla sekä energinen että herkkä. Musiikissa käytetään usein kitaraa, taputuksia ja kastanjetteja.

Flamenco syntyi Espanjan Andalusiassa 1400–1800-luvuilla, ja sen juuret ovat monimuotoiset. Se kehittyi erityisesti mustalaisten, maurien, juutalaisten ja espanjalaisten kulttuurien vuorovaikutuksessa.

Flamencon synkkä ominaisluonne selittynee vainolla, joka kohdistui 1400-luvullaa Espanjan moniin etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin. Eristyneissä oloissa ihmiset ilmaisivat tuntemuksiaan laulun ja tanssin avulla, säestyksen ollessa todennäköisesti ainoastaan rytmikäs kätten taputus (palmas). Mustalaisten tanssi ja laulu kehittyi syvän tunteelliseksi ja laulujen sanat kertoivat heidän kärsimyksistään, nälästä, vankeudesta ja kuolemasta.

Aluksi flamenco oli pääasiassa laulua (cante), ja myöhemmin siihen lisättiin tanssi (baile) ja kitaransoitto (toque). Omien salaisten ja intiimien juhliensa lisäksi he joskus esittivät tätä outoa lauluaan ja tanssiaan rikkaitten andalusialaisten pidoissa, joihin heidät oli kutsuttu siitä huolimatta, että virallisesti heidän esittämänsä taidemuoto oli kielletty.

1800-luvulla flamenco siirtyi intiimeistä perhe- ja kyläpiireistä kahviloihin ja teattereihin, joissa se alkoi kehittyä esittävänä taidemuotona.

Flamencon ilmaisumuotoja ovat laulu, musiikki ja tanssi. Lisäksi flamencoa voidaan ilmasta palmaksin ja jaleoin. Palmaksilla tarkoitetaan rytmin ilmaisemista kättentaputuksin, jaleoilla puolestaan esiintyjien kannustamista erilaisin kommentein ja huudahduksin. Rytmi on flamencon määräävin elementti.

Köyhälistön musiikkikulttuurista oli kehittynyt ammattimainen taidemuoto, joka on tärkeä osa Espanjan kulttuuria ja tunnettu ympäri maailmaa.

Frontera de la Jerezissä flamencoillallisia voi varata esimerkiksi täältä, mutta parhaimmat menot löytyvät pienistä hämyisistä baareista 🙂